Yhteisöllinen hyvinvointityö

”Oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa määritellään, että yhteisöllisen oppilashuoltotyön tulee olla 1) ennaltaehkäisevää, 2) kohdistua koko kouluyhteisöön ja 3) sen toteuttaminen on kaikkien koulun toimijoiden vastuulla.”

Yhteisöllisellä hyvinvointityöllä tarkoitamme kaikkien yhteisön jäsenten osallisuutta hyvinvoinnin edistämisessä. Kaikki oppimis-ja kasvuyhteisöjen jäsenet tekevät hyvinvointityötä. Lisäksi yhteisöjen työhyvinvointi tulisi huomioida osana hyvinvointityön kokonaisuutta.

Jokaista ratasta tarvitaan toimivassa hyvinvointityössä. Hyvinvointityötä voidaan tarkastella rakentuvana prosessina, jossa 

1. jaetut arvot ja tavoitteet,
2. työyhteisön toimijoiden sitoutuminen, hyvinvointi ja yhteistyö sekä
3. konkreettinen hyvinvointia edistävä toiminta (mm. kyselyt, ohjelmat, toimintamallit),

toimivat hyvinvointityötä pyörittävinä rattaina (Sainio & Hämeenaho, 2020c).

On tärkeää huomata, että yhteisö ei toimi erillään muusta yhteiskunnasta. Toimiva yhteistyö palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa mahdollistaa monipuolisen hyvinvointityön. Suomen laki ja hallituksen linjaukset ohjaavat oppilaitosten ja kasvuyhteisöjen? toimintaa.

Lisää aiheesta:
Yhteistyöllä hyvinvointia kouluyhteisöön — Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta (jyu.fi)

Perusteita hyvinvointityölle ja toimintakulttuurin kehittämiselle on mm. varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen suunnitelmissa ja oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa.

• varhaiskasvatussuunnitelman perusteet
• perusopetuksen perusteet
• Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki
• lastensuojelulaki
• kouluterveydenhuolto
• Opiskelijaterveydenhuolto

Hyvinvointia edistävä asiantuntijuus  

Kasvatus- ja oppimisyhteisöissä tarvitaan asiantuntijoita. Siellä työskentelee asiantuntijoita opettajan tehtävissä, kuten varhaiskasvatuksen opettajan, luokanopettajan, erityisopettajan, varhaiskasvatuksen erityisopettajan, aineopettajan, opinto-ohjaajan tai rehtorin tehtävissä. Kasvatus- ja oppimisalan asiantuntijat voivat toimia myös kouluttajan, koulutussuunnittelijan, henkilöstöhallinnon tai kasvatusalan asiantuntijan tehtävissä.

Kasvatus- ja oppimisyhteisöissä työskentelee myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita. Opiskeluhuoltolain tuntemat asiantuntijat ovat kouluterveydenhoitajia, lääkäreitä, sosiaalialan ammattilaisia ja psykologeja.

Asiantuntijuus rakentuu omalta alalta hankitusta tiedosta, taidosta ja kokemuksesta. Hyvinvointityössä asiantuntijoiden osaaminen hyödynnetään toimintakulttuurin kehittämistyössä. Yhdessä tekeminen on hyvinvointityössä tärkeä taito, johon tarvitaan sen mahdollistavia rakenteita ja dialogin rakentamista.